Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeisesti suuntautuneet psykoterapeutit eivät pyri etsimään ongelmia ja syitä ongelmien taustalta, vaan tukevat asiakasta jatkamaan elämässä eteenpäin. Tärkeämpää on luoda myönteinen kuva tulevaisuudesta ja asettaa sinne tavoiteltavia asioita kuin käydä jatkuvaa keskustelua menneisyydestä. Ratkaisukeskeinen malli on syntynyt kiinnostuksesta tutkia ja hoitaa ihmisten ongelmia sosiaalisesta vuorovaikutuksesta käsin vaihtoehtona psykopatologisille hoidoille. Tavoitteena on asiakkaan kanssa yhteistyössä löytää uusia ratkaisuja aiempien huonosti toimivien ratkaisumallien tilalle ja siten luoda parempaa tulevaisuutta asiakkaalle. Ratkaisukeskeinen psykoterapia soveltuu monenlaisiin tilanteisiin ja erilaisille asiakasryhmille. Asiakkaana voi olla yksittäinen henkilö, parsikunta, perhe, ryhmä, työyhteisö tai kokonainen organisaatio. Pääsääntöisesti terapiat kestävät 1-10 kertaan.

Tyypillisiä piirteitä ratkaisukeskeiselle psykoterapialle on ratkaisujen etsiminen, tulevaisuusnäkökulma, edistyksen huomioiminen, voimaantuminen, uusien näkökulmien etsiminen, ansionjakaminen, tukijoukon/lähiverkoston mukaan ottaminen, luovuus ja selkeät yhteiset tavoitteet työskentelylle. Piilossa olevat voimavarat, asiakkaan vahvuudet ja mahdollisuudet pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Tästä syystä ratkaisukeskeistä terapiaa kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi.

Ratkaisukeskeisen psykoterapian eräänä vahvuutena voidaan pitää sitä, että työskentelysuhde syntyy nopeasti ja muutosprosessi alkaa saman tien. Muutosten edistymistä on helppo arvioida, koska ongelmien tarkastelunäkökulma on konkreettinen ja muutoskohdat on määritelty hyvin arjen läheiseksi ja käytännöntasoiseksi. Muutosvaiheissa edetään varsin pienin askelin, jolloin muutosaskeleet on tarvittaessa helppo määritellä uudelleen paremmin toimiviksi. Ratkaisukeskeisyydessä on lähi-ihmisten tuki erittäin tärkeä toipumisprosessissa.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on lähtöisin Amerikasta. Sen historialliset juuret juontavat sosiaaliseen konstruktionismiin, systeemiteoriaan sekä perheterapiaan. Viidenkymmenen vuoden aikana merkittäviä vaikuttajia tämän psykoterapiamuodon kehittymiseen ovat mm. Milton H. Erickson, Don Jackson, Paul Watzlawick ja Jay Haley. Kansainvälisesti tunnettuja ratkaisukeskeisiä terapeutteja ovat mm. Steve De Shazer, Insoo Kim Berg, Elam Nunnally, Bill O’Hanlon, Eve Lipchik, Scott Miller, Michele Weiner-Davies. Pioneereja Suomessa ovat psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola.